*

mattivillikari

Kaikki blogit puheenaiheesta Kirjallisuus

Jörn Donner taas isänsä jalanjäljillä

Jörn Donner täyttää maanantaina (5.2.2018) 85 vuotta. Syntymäpäivän kunniaksi julkaistaan hänen uusi romaaninsa (Jörn Donner: Vesi on verta sakeampaa, Otava 2018). Siinä Donner kulkee jälleen isänsä jalanjäljillä, nyt Karjalankannaksella sisällissodan sekavissa jälkiselvittelyissä.  Jörnin isä Kai Donner toimi 1918-1919 Suomen ja Neuvosto-Venäjän välisen rajan komendanttina Karjalankannaksella.

Nuorena kuollut klassikko

Nuorena kuolleella Henry Parlandilla (1908-1930) on kirjallisissa piireissä kulttikirjailijan maine. Suuren yleisön keskuudessa häntä tuskin tunnetaan. Vanhoja kirjoja kannattaa kuitenkin lukea ja tässä tapauksessa myös kirjailijan ristiriitainen persoona ja traaginen kohtalo herättävät mielenkiintoa.

Peter Nichols; A Voyage for Madmen - maailmanympäryspurjehduskilpailu yksin 1968

Lähes viisikymmentä vuotta sitten 1968-1969 purjehdittiin ensimmäinen yksinpurjehduskilpailu ympäri maapallon ilman pysähdyksiä. Kilpailijoita lähti matkaan yhdeksän - mutta vain yksi saapui perille. Jokaisen tarina on erilainen ja kiehtova. Nicholsin teos on kiehtova trilleri, ajankuvaus, meren kuvaus mutta ennen kaikkea ihmismielen kuvaus.

Parhaat kirjat 2017

Olin vallan unohtaa. On näet korkea aika valita perinteiseen tapaan vuoden parhaat kirjat. Teen kaksi listaa. Toiselle valitsen kymmenen kotimaista kaunokirjallista teosta, toiselle kymmenen kotimaista tietokirjaa. Valinnat olen tehnyt lahjomattomasti, mutta täysin yksipuolisesti niistä kirjoista, jotka olen tänä vuonna lukenut. Listoille päässeet kirjat ovat tavalla tai toisella tehneet minuun vaikutuksen. Vuoden varrella olen arvioinut kirjat Uuteen Suomeen.

Lukukokemus; Cixin Liu - Three Body Problem - Tunnetuin kiinalainen scifi-teos

Cixin Liun lähitulevaisuuteen sijoittuva scifi-trilogian aloitusosa on trilleri, scifi-spektaakkeli ja kiehtova fysiikan oppitunti. Se on toisaalta myös puheenvuoro perustutkimuksen merkityksestä ja ehkä jonkinlainen ikkuna Kiinan kirjallisuussensuurin nykytilaan - siihen mikä on sallittua ja mikä kiellettyä. Kotimaassaan suosittu teos kertonee myös ostajakuntansa mausta, mikä on tässä tapauksessa erinomainen. Teoksen englanninkielinen käännös on ollut myös menestys ja voittanut ensimmäisenä kiinalaisteoksena arvostetun Hugo -palkinnon 2015.

Voiko Hesari olla väärässä?

Voiko tämän vuoden paras romaani, Finlandia-palkinnon voittaja, olla sellainen kirja, jota Suomen vaikutusvaltaisin sanomalehti ja sen mahtavat kriitikot eivät noteeraa edes kymmenen parhaan esikoiskirjan joukkoon? Eivätkö ne siellä Hesarissa tunnista hyviä kirjoja?

Kysymykset tulivat ajankohtaisiksi viime viikolla, kun kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat julkistettiin. Ehdokkaiden joukossa oli yksi esikoiskirja (Cristina Sandu: Valas nimeltä Goliat, Otava 2017), jota Helsingin Sanomat ei kelpuuttanut kymmenen parhaan esikoiskirjankaan listalleen.

Pöytä katettu Elisabeth Rehnille

Kaunokirjallisuuden Finlandia -palkintoehdokkaat on julkistettu. Pöytä on katettu Elisabeth Rehnille, joka julkistaa valintansa 29. marraskuuta. Ehdokkaat ovat tässä:

Hauru, Hanna: Jääkansi (Like)

Hurme, Juha: Niemi (Teos)

Liimatta, Tommi: Autarktis (Like)

Liukkonen, Miki: O (WSOY)

Sandu, Cristina: Valas nimeltä Goliat (Otava)

Yli-Juonikas, Jaakko: Jatkosota-extra (Siltala)

Onko jotain pyhää, mihin ei saa koskea?

Tämä kirjoitus ei käsittele uskontoa, vaikka pyhiä asioita pohdiskelenkin. Mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä? Onko taiteessa jotain, niin pyhää että siihen ei saa koskea. Yksi todella pyhä asia suomalaisille on Tuntematon sotilas. Kun Louhimies kertoi tekevänsä Tuntemattoman sotilaan, niin oli kuohunta valmista. Saako niin pyhään teokseen koskea, miksi tehdä siitä kolmas versio, ei tule onnistumaan. Nyt kun saatu Tuntematon sotilas ensi-iltaan, niin jokainen voi todeta oliko se onnistunut vai ei. Minut se yllätti täysin ja todellakin positiivisesti.

Kauhun puolesta

Viehtymys pelkoon, turvalliseen pelon kokemiseen, on kirjoitettu ihmiskunnan syvimpiin tunteisiiin.  Kummitustarinoita kerrottiin luultavasti jo homo sapiensin alkutaipaleen iltanuotioilla, heti sen jälkeen kun homo sapiens oli tajunnut oman kuolevaisuutensa, ja oman elinaikansa rajallisuuden.

 

Nykyaikana kuolemalla leikittelevä kauhuviihde voi hyvin, mutta se on silti aliarvostetussa asemassa. Kauhuelokuvat ja kauhukirjat ovat taiteen paaria-luokkaa, vaikka tuotostensa parissa ihminen pääsee kasvotusten elämän suurimman kysymyksen, eli oman kuolemansa kanssa.

Puolustuspuheenvuoro indiekustantamiselle

Käsite indiekustannus purkautuu auki nohevasti allianssin kautta

“If you see yourself as the creative director of your books, from concept to completion and beyond, then you’re indie. You don’t approach publishers with a longing for validation: “publish me please”. (Please, please, I beg you, ple-e-e-e-ase!)

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä